"Kirottu romutalo" On kasvaneessa metsikössä tämä romutalo meijän lähistössä, Seisoo hiljalleen yksinään pimeydessä rikkoutumassa. Olin melkein sanonut, ettei tässä oo mitään каuнuа... Ja samaan hetkeen kuului ääni... Tuhottavan pelottavaa! Tuli touhua! Mulle kivullinen on päivän säde, Pelkkään pimeyteen sopis jäädä... On aikaa paljon kulunut, Kun vatsani on selkään tarttunut! On liian pieni paikka tää, Eik mua muu enää miellytä, Kun vapautta harkitsen: Mä syömistä tarvitsen, Kun puren reitin ulos Kirotusta romutalosta! Vanha mies oli siellä elänyt ja läheisiänsä pelännyt... Pakkasilla kuollutta ei kukaan enää muistunut. Hänet sitten jätettiin pimeysteen ja täys yksiin... Pelkät pääsyt lukittiin romutaloon ja se kirottiin: "Jääthän sä siihen!" Mulle kivullinen on päivän säde, Pelkkään pimeyteen sopis jäädä... On aikaa paljon kulunut, Kun vatsani on selkään tarttunut! On liian pieni paikka tää, Eik mua muu enää miellytä, Kuin vapautta harkitsen: Sun lihaa minä tarvitsen, Kun pääsen tästä ulos... Kirotusta romutalostan! Kun pääsen tästä ulos...