"Karhu" }x3 Mä elän yhä, kun uskon pyhään, Muttei oo sitäkään nyt riittävään! Karhu mun sisässän on varmaan ilossaan, Kun minä puutteeseen tunneista jään! Kun kohtalo on ohjamatta, Jäävät mun rakkaatkin suojamatta! Kattopas kuu nousee taivaaseen! Must hirviön herättää se! Kirossa tunnetko on? Vieköön! Sanopas nyt, mikä mä oon? }x3 En heti tajunnut koko tapahtunutt, Vartalo tuntuu nyt ihmiseltä! Velhoa juopunutta, iskuansa ei hävinnytt En taida jättää nyt pois mielestän! Kun kohtalo on ohjamatta, Jäävät mun rakkaatkin suojamatta! Miks hän ei oo jättäny mua karhunan? Ja minkä ihmeen taki ihmissukuaan? Entinen mieli ny unohtakoon! Mutt päivään taas pystyasentoon! }x3