Leiri-illan rauhaa vain silloin ymmärtää, kun on puuhat jääneet ja ilta hämärtää, kun on leirijoukko jo luokse nuotion tullut, silloin alkanut myös rauha on. Liekit puuta nuollet nyt lämpöänsä luo, laulut hiljaa soivat, ne illan rauhaa tuo. Levon päivän töistä voi tällöin saavuttaa, Yö jo kohta saapuu, liekit uinahtaa. Mutta vielä kerran soi laulu yhteinen, laulu illan jo päättyy viimeinen, viimeinen. Kohta unten mailla jo leiri vaeltaa, vieno iltasoitto jo kohta kajahtaa. Illan rauhan tuntee, sen melkein koskettaa, hyvää yötä silloin voi jo toivottaa, hyvää yötä silloin voi jo toivottaa.